Erityistä

Olen sotaveteraanin tytär ja arvostanut aina maanpuolustusta. Ehkäpä yhden koskettavimmista puheistani olen pitänyt Kalevankankaalla itsenäisyyspäivänä. Sain kunnian pitää puheen, kun olin lippukunnanjohtajana. Isä oli kuorolaisena paikalla ja koin, kuinka ylpeä hän oli tyttärestään, varsinkin kun oli kuullut kehuja puheestani.

Isä ehti täyttää 90 vuotta ja äiti oli 84-vuotias kuollessaan. Isä ja äiti olivat aina yhdessä ja syvästi rakastuneita. Isän viimeisiä sanoja sairaalassa olivat ” onnistuukohan se enää”, jotka hän totesi minulle, kun sanoin, että kotiudut kotiin. Viimeinen sana oli ”plikka”. Sain olla isän ja äidin luona, pidin kädestä, kun he nukkuivat ikiuneen. Äiti kuoli Pirkanmaan Saattohoitokodissa munasarjasyöpään. Äiti selätti kaksi rintasyöpää, mutta tämä syöpä oli petollinen. Hoitokodissa äiti oli kuukauden verran. Lupasin itselleni, että menen vielä joku päivä sinne vapaaehtoiseksi. Vanhemmillani ei ollut dementiaa, joten loppuun asti he olivat läsnä tässä maailmassa. Olen syvästi kiitollinen monesta asiasta vanhemmilleni.